Sammakko

Kuvittelin, että sitten jos ja kun joku päästää läsnäollessani suustaan "totuuksia" raskaaksi tulemisesta, sanoisin möläyttäjälle jotain.

Eilen yksi työkaveri (joka vasta palasi lomilta eikä muiden tapaan tiedä meidän tilanteesta) totesi painon pudotuksesta että "sehän on ihan sama juttu kun raskaaksi tulemisessa; kun sitä ajattelee ja stressaa ei varmasti tapahdu mitään ja heti kun unohtaa sen eikä enään stressaa niin heti tulee raskaaks".

Tunsin muiden työkevereiden säälin. En sanonut mitään.

”Elä nyt kun vielä voit”

Virke, jota varmasti jokainen vielä lapseton vauvakuumeilija on kuullut kyllästymiseen asti.
Minä ainakin olen.
Ja aina se ärsyttää, suututtaa, joskus jopa raivostuttaa.

Muutama asia on varma:

”Elämisellä” tarkoitetaan käytännössä aina humalahakuista juomista, yökerhoissa ravaamista ja yleistä alkoholinhuuruista rellestämistä.
Sekö on elämistä? elämästä nauttimista?
Ei ainakaan minulle. En ole koskaan viihtynyt yökerhoissa. Ne ovat mielestäni ahdistavia meluisia, pimeitä paikkoja, joissa tukituntemattomat ihmiset jatkuvasti tunkeutuvat henkilökohtaiseen tilaani. Lääppivät ja kourivat. ”Sulla on ihan sikaisot tissit, saanko koskee?” eikä vastausta odoteta, vaan käydään heti kiinni.
Nautipa siinä sitten elämästä.
Ei kiitos.
Ei sillä, että minulla olisi mitään baareissa käymistä tai alkoholia vastaan.
Lähden mielelläni ystävieni kanssa ulos, johonkin hiljaiseen kotoisaan pubiin, jossa kuulee omat ajatuksensa ja näkee seuralaistensa kasvot ilman että joutuu siristelemään (silmälaseista huolimatta). Mieluiten sellaisena viikonpäivänä ja sellaiseen kellonaikaan, ettei missään vaiheessa iltaa synny hikoavaa humalaista ihmismassaa, jonka läpi baaritiskille luovimiseen tarvitsisi apuvälineeksi lumiauran.
Sellaista elämistä vastaan minulla ei todellakaan ole mitään, suorastaan nautin siitä.

Ihmiset, joilta tätä kamalaa virkettä kuulee, ovat niitä joilla ei ole minkäänlaista vauvakuumetta.
Siis yleensä niitä saman sukupolven edustajia kuin itsekin olet, jotka eivät voi mitenkään ymmärtää sitä, miksi joku heidän ikäisensä haluaisi ”tuhlata nuoruutensa” vaihtamalla kakkavaippoja ja tyynnyttelemällä ilman mitään syytä huutavaa sylilasta.
Niitä, joiden mielikuva omasta lapsesta on kauhunväristyksiä selkäpiistä kirvoittava ajatus vapauden menettämisestä.
Niitä, jotka mielellään ovat ystäviensä pikkulapsien seurassa niin kauan kun ne ovat hiljaa ja nätisti, mutta eivät voi kuvitella itseään jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevan toukan vanhempina.
Niitä, joille lapsettomuus on yhtä kuin vapaus.

Varmaa on myös se, että niin kauan kun on lähempänä kahta kuin kolmeakymmentä ikävuotta ja potee vauvakuumetta, näitä kommentteja on vaan pakko kuunnella.
Ja purra hammasta.