Jouluahdistus

Tälle akalle aivan uusi ilmiö, jouluahdistus, pääsi tänä vuonna hiipimään kimppuun.

Paria viikkoa ennen aattoa aavistelin, että luvassa voi olla raskaskin joulu, mutta en sentään aivan tällaista osannut odottaa; kaikki lapsiin, ja varsinkin niihin pienemmän sorttisiin tonttuihin edes ohimennen viittaava oli nostaa kyyneleet silmiin (ja ihan turha edes koittaa estää palaa nousemasta kurkkuun), joten tauko blogimaailmasta oli paikallaan. Jostain kumman syystä kun abouttiarallaa 95 prosenttia seuraamistani blogeista keskittyy lapsettomuuteen, vauvakuumeeseen, äitiyteen etc.

No, ei siinä mitään, bloggerinhan voi jättää avaamatta.

Mutta entäs sitten se kehto, joka odottaa ensimmäistä käyttäjää vanhassa huoneessani lapsuudenkodissa? Tai vanhempien, myönnettäköön että tilannetta tuntemattomat ja täysin hyväntahtoiset, utelut lahjaksi toivomani lampaantaljan käyttötarkoituksesta.

Entäs se, kun isäukko katsoi tarpeelliseksi kertoa vävypojalleenkin tarinan siitä, kuinka äitini odottaessa allekirjoittanutta tuli paljon kotimaasta ostamista halvemmaksi käydä hakemassa Emmaljungat Tukholman Södermalmilta...

Voiko siinä muuta tehdä kuin hymyillä kohteliaasti?

Sain kerrottua äidille, että lähete lapsettomuus- ja hormonipolille on kourassa (tai siis bittiavaruudessa), mutta blogeja en ole vielä lukenut.

Ehkä parin päivän päästä...

Neuloin pyhien aikana yhden nutun Etiopiaan. Sekin oli liian raskasta.
Silti, en millään haluaisi luopua tuosta pienestä rievusta. Se tuntuu toivosta luopumiselta.

julen

Hyvää joulua!

Aikuinen nainen

Isäukon kehotuksesta pistin mammalle (meillä isä ja äiti ovat mamma ja pappa, tähän on kuulemma joku syykin jota en kyllä itse muista) listaa joululahjatoiveistani.

Ja kuulkaas, tuli niin aikuinen olo, että!

Toiveissa tänä vuonna on:

• kamera (vanha on jo vanha, eikä toimi kunnolla). Käsityöblogikaan ei oikein saa tuulta siipiensä alle, kun ei ole välinettä jolla saisi julkaistavan laatuisia kuvia...
• lampaantalja. Mahdollisimman suuri ja pitkäkarvainen. Ja tietysti luonnonvalkoinen. (Kyllä, tässä ajattelen [toivottavasti] tulevia lapsia!)
• Ikean Storsele-rottinkituoli. Mustana. (käsi)Työpöytäni ääreen. Mustana. Ja se lampaantalja tähän päälle, kiitos.
• ja koska jokaiseen jouluun kuuluu vähintään yksi uusi kirja, on toiveissa myös John Irvingin uutukainen Vapauttakaa karhut!

Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan toiveissani ei ole uutta Pokémon.-peliä, elokuvia, vaatteita  tai muuta "pientä", vaan lista voisi olla vaikka kenen hyvänsä itsenäisen, elämässään vakiintuneen aikuisen!

Ehkä voin sittenkin joskus tulla aikuiseksi.

Kuva täältä

P.S. Vinkkasin Miehelle kuukausina menneinä, että Sobean Yoga-housut olisivat enemmän kuin mieleinen joululahja. Reaktio oli sen sorttinen, että näin paremmaksi luottaa itseeni näiden namujen suhteen. Ja nyt ne ovat matkalla luokseni, sekä housut että huppari.

Mustina, luonnollisesti.

Aikainen joulu ja paluu lapsuuteen

Eilen koristelin joulukuusen.
Olkoonkin, että se on vain 35cm korkea taimi, ruukussa lipaston päällä, se on silti joulukuusi. Tänä vuonna aion nauttia joulusta mahdollisimman pitkään.
Jouluna saa rentoutua. Istua sohvan nurkassa lukemassa ja neulomassa. Tai vain istua.

Jouluun kuuluu ehdottomasti myös paluu lapsenomaiseen välittömyyteen; siihen että nauttii täysin sydämin vaikkei sitä pidettäisikään aikuiselle ihmiselle sopivana.

Joten laitan television päälle ja katson Pokémon 12-elokuvan.
Ehkä pelaan Pokémonia sen jälkeen.

Kuva täältä