Kesäherkut ja lomasuunnitelmat

Tällä viikolla on herkuteltu raparperisimalla ja -piirakalla, mansikoilla, herneillä, kirsikoilla ja jäätelöllä.
Parhautta kesässä on se, että vähäkalorisia herkkuja on tarjolla jatkuvasti :)

Vähän meinasin, että ensi viikolla voitaisiin mennä Miehen kanssa poimimaan mansikoita, mutta foreca lupailee sadetta ainakin maanantaista torstaille, joten saapa nähdä. Onhan sitä satokautta jäljellä vielä vaikka kuinka paljon, kyllä me sinne keritään joskus toistekin.

Kateellisena olen töissä kuunnellut yhden jos toisenkin lomasuunnitelmia, kiroten mielessäni kaikki lomat. Minälikka kun lomailen seuraavan kerran marraskuussa.

En tainnutkaan kertoa aiemmin että hain kouluun?
Tosiaan, marraskuun viimeisellä viikolla alkaisi kaksi vuotta kestävä lähihoitajakoulutus aikuiskoulutuksena ja opiskelijavalintoja jännätään nyt sitten syyskuun lopulle saakka. Koulutus alkaa viikkoa ennen kuin nykyinen työsopimukseni päättyy, ja laskeskelin että jos nyt vaan säästelen lomapäivä niin voisin lomailla marraskuussa reilun viikon ja sitten olla viikon verran töistä lomalla koulusssa, jos vaan satun sinne pääsemään.
Toki sekin mietitytti hetken aikaa, että mitä jos tulenkin raskaaksi alkusyksystä, silloinhan koulu jää aika pian kesken. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että en vaan voi elää elämääni aina olettaen että tulen heti raskaaksi, ja voihan kouluun sitten palata uudestaan jos kaikki käy parhain päin.
Nyt kuitenkin tiedän oikeasti mitä haluan työkseni tehdä ja sitä varten on pakko hankkia pätevyys tavalla tai toisella, ja tämä tuntuu minulle tällä htekellä parhaiten sopivalta. Lastentarhanopettajan pätevyyskin kiinnostaa, mutta tällä hetkellä ei yhtään hotsita aloittaa korkeakouluopintoja. Voihan sen hankkia sitten myöhemminkin vaikka työn ohessa, onhan minulla koko elämä aikaa!

Työ lasten parissa, osa 2

Tätä työtä voisin tehdä vaikka lopun ikääni!
Ongelmaksi muodostuu vain se, että mitenkäs pääsisin työpaikkoihin kiinni kun tämä homma loppuu kolmen kuukauden päästä.
Aion kyllä hakea ammattikorkeaan opiskelemaan, mutta opiskelupaikan saanti onkin jo ihan toinen juttu (viimeksi en päässyt edes pääsykokeisiin). Ja mahdolliste opiskelujen alkua ennenkin olisi vielä monta kuukautta jolloin pitäisi leipä jostain repiä. Juu, onhan niitä kaikenmaailman myyjän ja siivoojan hommia, mutta ei pää kestä työtä jossa en viihdy ollenkaan. Ahdistus ja paniikkikohtaukset iskevät, kokeiltu on. Eikä atooppinen iho, herkät silmät ja herkkä nenä ole millään muotoa siivoojalta haluttavia ominaisuuksia!

Ajatuksissa on ollut oppisopimu, sillä tavalla saisin ammattin töitä tekemällä. Pikaisen soittelukierroksen tulos: julkinen sektori kouluttaa oppisopimuksella vain vanhoja työntekijöitä, yksityisillä päivähoitopaikoilla ei ole resursseja. No voi rähmä! Siihen kaatui se suunnitelma.

Ei kai (toistaiseksi) auta muu kuin kytätä avoimia työpaikkoja.