Kesäherkut ja lomasuunnitelmat

Tällä viikolla on herkuteltu raparperisimalla ja -piirakalla, mansikoilla, herneillä, kirsikoilla ja jäätelöllä.
Parhautta kesässä on se, että vähäkalorisia herkkuja on tarjolla jatkuvasti :)

Vähän meinasin, että ensi viikolla voitaisiin mennä Miehen kanssa poimimaan mansikoita, mutta foreca lupailee sadetta ainakin maanantaista torstaille, joten saapa nähdä. Onhan sitä satokautta jäljellä vielä vaikka kuinka paljon, kyllä me sinne keritään joskus toistekin.

Kateellisena olen töissä kuunnellut yhden jos toisenkin lomasuunnitelmia, kiroten mielessäni kaikki lomat. Minälikka kun lomailen seuraavan kerran marraskuussa.

En tainnutkaan kertoa aiemmin että hain kouluun?
Tosiaan, marraskuun viimeisellä viikolla alkaisi kaksi vuotta kestävä lähihoitajakoulutus aikuiskoulutuksena ja opiskelijavalintoja jännätään nyt sitten syyskuun lopulle saakka. Koulutus alkaa viikkoa ennen kuin nykyinen työsopimukseni päättyy, ja laskeskelin että jos nyt vaan säästelen lomapäivä niin voisin lomailla marraskuussa reilun viikon ja sitten olla viikon verran töistä lomalla koulusssa, jos vaan satun sinne pääsemään.
Toki sekin mietitytti hetken aikaa, että mitä jos tulenkin raskaaksi alkusyksystä, silloinhan koulu jää aika pian kesken. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että en vaan voi elää elämääni aina olettaen että tulen heti raskaaksi, ja voihan kouluun sitten palata uudestaan jos kaikki käy parhain päin.
Nyt kuitenkin tiedän oikeasti mitä haluan työkseni tehdä ja sitä varten on pakko hankkia pätevyys tavalla tai toisella, ja tämä tuntuu minulle tällä htekellä parhaiten sopivalta. Lastentarhanopettajan pätevyyskin kiinnostaa, mutta tällä hetkellä ei yhtään hotsita aloittaa korkeakouluopintoja. Voihan sen hankkia sitten myöhemminkin vaikka työn ohessa, onhan minulla koko elämä aikaa!

Syksy saa

Varma syksyn merkki on Ahjolan ja Tampereen kansanopistojen kurssiesitteiden saapuminen. Joka syksy selaan esitteet läpi ja unelmoin nukketalo- ja kutomiskursseista. Tai jostain muusta naurettavan kalliista itsensäkehittämisestä.
Tämä syksy poikkeaa aiemmista; en edes vilkaissut lehtiä ennen kuin heitin ne paperinkeräykseen. Ja silti, ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen, ilmoittauduin kurssilla.

Jonkin aikaa sitten kävin äidin kanssa Ikeassa. Rahan polttamisen lomassa tuli puheeksi se, mitä aion tehdä tänä syksynä. Kun vastaukseni äidin kysymykseen oli ”en tiedä”, suositteli mamma minulle
Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdessä Ahjolan kanssa järjestämää lastenhoitokurssia, joka mahdollistaa työskentelemisen MLL:n välittämänä lastenhoitajana työskentelemisen. Äiti kertoi käyneensä itsekin kyseisen kurssin lukion jälkeen ja löytäneensä kurssin kautta kutsumuksensa; aiemmin tänä vuonna juhlimme äidin kolmeakymmentä vuotta kaupungin lapsiperhetyöntekijänä.
Kurssista saattaisi myös olla apua tulevaisuudessa, jos ja kun kouluttaudun neuvolan tädiksi ja ehkä ryhdyn omien hoitovapaan loppuessa (kun nyt ensin edes saisi lapsia…) perhepäivähoitajaksi.
Tietenkään unohtamatta sitä, että tässä on mahdollisuus ansaista hieman taskurahaa.

Niinpä eilen tein aikamatkan menneeseen: pakkasin laukkuuni vihkon ja penaalin ja suuntasin kulkuni kohti Tampereen lyseon lukion, tuttavallisemmin Rellun, luokkaa 503.
Erona seitsemän (!) vuoden takaiseen,  tällä kertaa paikalla ei ole tarkoituskaan olla kuin muutama tunti viikossa.

Musta tulee isona ___________________

Jaa-a, sen kun tietäis.
Yksi ammatti on jo opiskeltu, ja se antaa valmiudet monenlaiseen toimintaan alalla. Ongelma on se, että vaan yksi osa-alue kiinnostaa eikä sen sorttisia työpaikkoja ole tarjolla tässä kotinurkilla. Enkä aio vaihtaa lääniä sellaisten töiden takia joihin en tunne minkäänlaista kutsumusta vaikka todella mielenkiintoisia ovatkin.

Teemu Saarisen ja Pia Westerholmin Arvaa mikä musta tulee isona , WSOY 2011 

Pariin otteeseen olen hakenut yliopistoon, käsityönopettajaksi lukemaan, mutta ei kiinnosta enää. Tai siis käsitöitä teen entistäkin innokkaammin, tulin vaan siihen lopputulokseen ettei siitä ole minulle ammatiksi. Tarvitsen enemmän vaihtelua. Eivätkä akateemiset opinnotkaan houkuta.

Kas kummaa, lastenhoito kiinnostaa. Siksipä aloitankin ensi maanantaina Ahjolan lastenhoito kurssilla, joka mahdollistaa MLL:lle keikkatyön tekemisen. Samaisen kurssin kävi aikoinaan oma äitini, ja kurssi ja MLL:n keikat johtivatkin siihen että mamman ala ja työ löytyi lasten parista. Ehkä mulle käy samoin? Pohdittiin mamman kanssa, että tämähän voisi olla hyvä pohja perhepäivähoitajan hommille, kun haluan kuitenkin jäädä kotiin lasten kanssa pidemmäksi aikaa. Vähän lisäansiota omien lasten hoitamisen lomassa.

Tällä haavaa terveydenhoito tuntuu mielenkiintoisimmalta alalta; työssä saa käyttää sekä aivoja että käsiä, työajat vaihtelevat tehtävän mukaan kolmivuorotyöstä säännöllisiin virastoaikoihin ja työ on yhteiskunnallisesti merkittävää. Palkka ei tunnetusti ole kovin kummoinen, mutta silti, ehkäpä musta tulee joku päivä neuvolan terkka.

No stress, kuka muka tietää mitä haluaa tehdä loppuikänsä alle kakskymppisenä? Ja vaikka luuliskin tietävänsä, uskon kyllä että mieli muuttuu vielä.