Kp1

Negatiivinen raskaustesti herätti odotettua voimakkaampia tunteita ja keskiviikkoilta meni itkiessä. Suru on edelleen pinnassa ja puolentoista kuukauden päässä häämöttävä työsuhteen päättyminen yhdessä epäonnistuneen hoitokierroksen kanssa saa elämän tuntumaan tällä hetkellä kovin päämäärättömältä.

Tai ehkä "päämäärätön" on väärä sana; tiedänhän mitä haluan sekä työ- että yksityiselämän saralla, en vain ponnisteluista huolimatta onnistu kummassakaan.

Muutaman viikon päässä oleva loma tulee todellakin tarpeeseen.

Näen punaista

Vessassa käydessä näkyy punaista. Ensin pieni tahra alushousuissa, sitten vaaleanpunaista paperilla.
Liian pientä ollakseen kp1 mutta mielestäni liian runsasta ollakseen mitään tuhruttelua. Pakko siis soittaa huomenna aamutuimaan polille jotta saan selvyyden sille pitääkö tämä nähdä kp1:nä eli aloittaa clomit lauantaina vai antaa olla vaan ja jatkaa testailua. Jotenkin ensimmäinen vaihtehto tuntuu paremmalta, loppu epätietoisuudelle.

hoitoja kohti

Kp 1, täysin ajallaan 4 vuorokautta viimeisen Primoluti Norin jälkeen. Kierron pituus 47 päivää.
Onneksi tajusin pyytää viime viikolla saikkua hakiessani uutta särkylääkereseptiä, tuskin pärjäisin ilman. Nytkin on ihan turha edes yrittää vaikkapa tyhjentää pesukonetta, sen verran pistää alaselkää.
Yritin jo eilen varata aikaa polille, mutten ikinä päässyt vastaamaan puhelimeen silloin kun soittivat. Mutta plussaa siitä että soittivat ainakin neljä kertaa. Kerkisin jo luopumaan toivosta sen suhteen että pääsisin ajoissa kontrollikäynnille tässä kierrossa, mutta yritin kuitenkin uudestaan tänään ja sainkin ajan jo torstaille-iltapäivälle! Clomifen-hoito alkaa siis tässä kierrossa, jee!
Nyt kun saisi vielä miehen joustamaan 15kg sopparista parin kilon verran niin päästäisiin oikeasti tositoimiin.

En oikein vielä ymmärrä sitä, että tässä kierrossa on todennäköisesti ainakin teoreettinen mahdollisuus tulla raskaaksi...

Vähiin käy ennen kun loppuu

Ei muuten pidä paikkaansa kuukautiskierron kohdalla. Päiviä tulee vaan lisää koko ajan, kunnes sitten "yht'äkkiä" loppuu.

Täällä siis kp1 ja kierron pituudeksi tuli 47 päivää.

Pääsin primo-kuurista yllättävän helpolla, toki oireita oli muttei mitään niin kamalaa kuin olin odottanut. Kunnon selkäsärky alkoi vasta eilen ja tunteet ovat olleet pinnassa vain tänään. Että voi ihmistä harmittaa ihan typerät asia niin paljon. Tosin olen aina ollut todella herkkä ylianalysoimaan kaikkea kanssakäymistä, erityisesti uudempien tuttavuuksien kanssa, ja päätymään siihen johtopäätökseen ettei minusta pidetä (ja yleensähän kaikki tapahtuu vain minun pääni sisällä!)

Ehkä tästä joskus lisää myöhemmin, nyt on pakko päästä nukkumaan...

Mielen raukeus ja kropan kireys

Heräsin tänään verkkaisesti, mieli levänneenä. Mutta se kroppa! Olo oli hyvin tutulla tavalla epämukavan kireä jännittynyt. Uskalsin hiukan arvaillakin mistä voisi olla kysymys, onhan näitä aamuja kertynyt reilun kymmenen vuoden aikana joitakin kymmeniä. Kuulostaapa vähältä, mutta niin se taitaa olla. Ei päästä lähellekään sitä "keskiverto" lukua.

Menkat! Jippii ja perkele!

Paljon aikaisemmin kuin olin odottanut, vain neljä päivää metformiinin aloittamisesta ja annos vielä neljäsosa ylläpitoannoksesta! Kierron pituudeksi tuli siis 46 päivää. Lyhyin kierto sitten pillereiden lopetuksen!

Tilasin ovistestejä. Mukaan saattoi eksyä muutama raskaustestikin...

Nyt se kuukuppi on tietysti hukassa... Miten se pysyi tallella vuoden kun sille ei ollut tarvetta mutta heti ensimmäisen käyttökierron jälkeen löytyi vain tyhjä säilytyspussi?