Dpo 1

Vatsa on sekaisin, huono olokin on vaivannut lähes koko päivän. Bussimatka töistä kotiin oli aika tuskaisa, kun maha mörisi ja teki kipeää, tiukalle meni että selvisin kotiin kunnialla. Väsyttääkin armottomasti, koko kroppa tuntuu uupuneelta. Johtuuko kaikki tämä hormoneista vai jännityksestä, sen kun tietäisi.

Vaikka kuinka koitan olla ajattelematta raskautumisen mahdollisuutta, huomaan tasaisin väliajoin pohtivani tapahtuuko tuolla vararenkaan alla mitään. Ja miten ihmeessä jaksan odottaa vielä melkein kaksi viikkoa testin tekemiseen?

Dpo 0

Menkkakivut on olleet tuttuja jo yli vuosikymmenen verran ja tänään olen tehnyt tuttavuutta ovulaatiokipujen kanssa.

Aamulla juili oikealla puolella ja iltapäivällä salilta kotiin käppäillessäni iski vasemmalle sellainen vihlonta, että piti kumartua kaksin kerroin jotta kotimatkan jatkamisesta tulisi yhtään mitään. Onneksi se meni muutamassa minuutissa ohi, eikä uusintaa ole odotettavissa.

Nyt sitten kärvistellään pari viikkoa, kun odotellaan testipäivää saapuvaksi.

Clomien aikainen hikoilu vaikutti yöuniin sen verran roimasti että vieläkin väsyttää hirmusti.

Seurantaultra

En ole saanut noin vuorokauteen ajateltua muuta kuin seurantaultraa. Yöllä näin unta, jossa ovulaatio tuli ja meni ja kp1 yllätti ultrapäivän aamuna. Töissä vahtasin koko päivän kelloa, koska pitää/saa lähtee kävelemään polille, kerkiänköhän vielä kasteleen kukat tjms.

Polille kävellessäni satoi vettä. Mitä muutakaan voi tapahtua sellaisena päivänä kun tennarin pohja lähtee irti?
Polilla käytiin heti asiaan; pöksyt pois ja pöydälle. Pelkäsin kovasti lääkärin toteavan ovulaation menneen jo, tai että follikkeleja on liikaa. Voi sitä helpotuksen määrää, kun vasemmasta munasarjasta löytyi valmis 20mm follikkeli! Oikeastakin munikesta löytyi folli, melkein valmis 19-millinen. Sain käskyn pistää Pregnyl tänä-iltana ja kävinkin harjoittelemassa ampullien avaamista ja ruiskun käyttöä hoitajan kanssa.
Suuniteltiin jo seuraavaa kiertoa, toki toivoen ettei suunnitelmaa tarvitse toteuttaa. Koska kohdun limakalvo näkyi ultrassa olevan hieman ohentunut, otetaan seuraavaan kiertoon mukaan Gonal-F -pistokset kiertopäiville 8 ja 9 ja ultra kp10.
Olin vielä maanantaina aika varma siitä, etten halua käyttää tätä kiertoa hyväksi jos folleja kypsyykin useampi kuin 1, koska en missään tapauksessa halua kahta lasta kerralla. Ei sillä että kaksosissa sinänsä olisi mitään vikaan, tiedän vaan etten jaksaisi kahta kerralla. Nyt on kuitenkin kelkka kääntynyt, ja haluan käyttää kaikki mahdollisuudet. Voihan se toinen munasolu jäädä hedelmoitymättä, alkio lopettaa jakautumisen, tjms. Ihan mitä tahansa voi tapahtua. Molemmille.

Palasin polilta vielä puoleksi tunniksi töihin. En malttanut olla hypistelemättä polilta saatuja neuloja, ruiskuja ja särmäjäte-laatikkoa reppuni suojissa. Olivat niin harmoninen väriyhdistelmä, vaalean vihreät neulat, oranssit neulat, keltainen laatikko ja keltainen Kånken.

Clomihommia

Ensimmäinen clomikuuri on syöty loppuun jo maanantaina ja huomenna on seurantaultra. Vielä nappeja napsittaessa ei ollut kummoisempia sivuvaikutuksia, jonkin verran yöhikoilua. Tällä viikolla kuumat aallot iskivät päälle oikein voimalla, ja vettä on kulunut kiitettävästi kun työpäivän aikana juominen on ainoa mahdollinen tapa viilentää oloa. Niin että sano siinä sitten onko vessassa ravaaminen tulosta pelkästä runsaasta juomisesta vai onko osansa asiassa myös pakkauselosteen sivuvaikutuksissa mainitulla tihentyneellä virtsaamisen tarpeella. Turvoksissa olen myös, niin että sormien ja pohkeiden ihossa tuntuu kiristystä enkä tahdo saada töissä kertakäyttöhanskoja käsiin.
Sormet, varpaat ja kaikki mahdolliset ulokkeet ristissä toivotaan, että tämä yksi clomikierto riittäisi. Ei silti unohdeta varautua negaan.

Ai niin, ovistesteistä vielä!
Eilen aloitin testaamisen ja sain hyvin haalean viivan, ei vielä läheskään positiivinen. Oletin viivan olevan vahvempi tänään, mutta ei tullut viivaa ollenkaan! Olisikohan mahdollista että clomit on toimineet todella nopsaan ja oviulaatio onkin jo eilen ollut tuloillaan niin, että lh-huippu on kerinnyt menemään ohi aamuisin tehtyjen testien väissä?

Jänniä aikoja

Ensimmäisestä Clomifen-kuurista on jo neljä viidestä päivästä napsittuna, eikä sivuoireita ole vielä muita kuin eilinen yöhikoilu. Olen koko illan lukenut käyttökokemuksia clomeista, enkä oikein tiedä kumpaa pidän todennäköisempänä, ensimmäisellä kerralla tärppäämistä vai pistoksiin siirtymistä. Onhan siinä välissäkin toki vaihtoehtoja, plussa voi tulla myöhemmästäkin clomi-kierrosta mutten osaa edes ajatella sitä mahdollisuutta. Ymmärsin kuitenkin lääkärin puheista että 2-3 kertaa kokeillaan Clomifen+Pregnyl-yhdistelmää ja sitten siirrytään kokonaan pistoksiin.
Jännittää kovasti paljon, kihelmöi ihanasti!

Huominen blogitapaaminen nro2 jännittää myös, sekin vain positiivisesti. Odotan ilolla ja innolla iltapäivää <3

Tapahtumien keskipisteessä

Viimeiseen vuorokauteen on mahtunut draamaa ja tapahtumaa turhankin runsaasti.

Kaikki alkoi eilen illalla mitättömästä kysymyksestä joka johti kyynelten saattelemaan avautumiseen parisuhteesta ja lapsihaaveesta. No, long story short, yrittäminen alkaa nyt. -15kg tavoitteeseen on vielä matkaa vajaa neljä kiloa (kesäkuun alun jälkeen ei ole tapahtunut mitään, jämähdin), eikä laihduttaminen lopu tähän, mutta en jaksa enään odottaa.

Tämän päiväisellä polikäynnillä olin entistäkin tyytyväisempi siihen, että yritys alkaa tästä kierrosta, koska sain käskyn aloittaa clomifenien syöminen jo tänään, kun sattuu sopivasti olemaan kp3. Ensi viikon perjantaina seurantaultraan. Lääkäri oli todella yllättynyt ja mielissään painonpudotuksestani, tasan kymmenen kiloa ensimmäisestä polikäynnistä noin viisi kuukautta sitten.

Sairaalasta töihin palattuani menikin päivä mönkään, ensimmäinen negatiivinen kokemus tässä työssä. Toivottavasti pystyn unohtamaan kyseisen episodin pian, mutta itseni tuntien murehdin sitä vielä kuukausikaupalla silti tietäen etten ole syypää yhtään mihinkään. Pakkoko sitä on ihmisen olla näin herkkänahkainen?

Silti, päälimmäisenä tunteena on kihelmöivä jännitys. En vaan vielä oikein usko tätä todeksi; meillä alkaa vauvan yrittäminen!

hoitoja kohti

Kp 1, täysin ajallaan 4 vuorokautta viimeisen Primoluti Norin jälkeen. Kierron pituus 47 päivää.
Onneksi tajusin pyytää viime viikolla saikkua hakiessani uutta särkylääkereseptiä, tuskin pärjäisin ilman. Nytkin on ihan turha edes yrittää vaikkapa tyhjentää pesukonetta, sen verran pistää alaselkää.
Yritin jo eilen varata aikaa polille, mutten ikinä päässyt vastaamaan puhelimeen silloin kun soittivat. Mutta plussaa siitä että soittivat ainakin neljä kertaa. Kerkisin jo luopumaan toivosta sen suhteen että pääsisin ajoissa kontrollikäynnille tässä kierrossa, mutta yritin kuitenkin uudestaan tänään ja sainkin ajan jo torstaille-iltapäivälle! Clomifen-hoito alkaa siis tässä kierrossa, jee!
Nyt kun saisi vielä miehen joustamaan 15kg sopparista parin kilon verran niin päästäisiin oikeasti tositoimiin.

En oikein vielä ymmärrä sitä, että tässä kierrossa on todennäköisesti ainakin teoreettinen mahdollisuus tulla raskaaksi...