torstai 28. helmikuuta 2013

Hetkellistä rauhaa ja onnea

Toinen päivä Primolutia, ja kyllä tuntuu! Ala-vatsaa pistelee, rinnassa tuntuu paniikkikohtauksenomaista puristusta ja olemus on kokonaisvaltaisesti turvonnut. Vielä 8 päivää jäljellä, ja varmasti pahimmat säryt on vasta edessä.

Tänään töissä oli paikalla vain kaksi lasta, molemmat semmosia minun kultia. Kun oli poikkeuksellisen paljon aikaa vaan olla ja ihmetellä lasten kanssa, istuin puolitoistavuotiaan poikasen kanssa sohvalla vaikka kuinka ja kauan ihmettelemässä pihaa aurannutta tiekarhua.
Sinnä me oltiin, ihanasti sylikkäin.
En voinut muuta kuin ajatella, että tämä juuri sitä mitä eniten haluan. Saada olla näin lähekkäin aivan ikioman lapsen kanssa. Ja miten ihanaa se olisikaan, kun jo hoitolapsen kanssa saavuttaa hetkellisen onnen!
Tämän vuoksi jaksaisin vaikka mitä.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Pamahtava paluu

Kp 250 ja paluu blogimaailmaan.

Tänään oli se hartaasti odotettu (stressaamisesta puhumattakaan) Lapsettimuus- ja hormonipolin ensikäynti.

Peli oli selvä hyvin pian: PCOS. Ihan niinkuin olen koittanut jo siitä ensimmäisestä kaksi vuotta sitten olleesta PCOS-epäilystä saakka koittanut eri lääkäreille tolkuttaa, että ultrattasiin nyt ne munarajat kun epäilykseen on selvästi aihetta. Saattopi hiukan ketuttaa.

Lääkäri oli mielettömän helläkätinen ja heti vilkaistuaan monitoria itsekseen näytti minullekin, miltä munasarjani (ei aavistustakaan kumpi) näyttää. Hetkisen kerkisin itsekseni hätiköidä että "eihän tossa näy yhtään mitään!" olisi vaan kannattanut taas malttaa kuunnella rauhassa... Olihan siihen kuvan suttuisuuteen syykin; koska mikään ei voi ikinä mennä oppikirjan mukaan, ei meikäläisen munasarjoissa näkynyt niitä paljonpuhuttuja helminauhoja. Ehei, eihän siinä näkynyt varsinaista munasarjaa ollenkaan, vaan kymmeniä ja taas kymmeniä pienenpieniä munarakkuloita! Niin että ei mikään ihme jos välillä maha turpoaa kivikovaksi palluraksi!

Oppikirjasta pitää toki poiketa toisenkin kerran: kiertohistoriani ja painon nousun ajankohdan huomioon ottaen, on ylipaino todennäköisemmin seurausta PCOS:stä kuin sen "puhkeamiseen" vaikuttanut tekijä.

PCOS ja äitini lisääntymishistoria nostavat keskenmenoriskiä jonkin verran, mutta sitä en aio murehtia vielä.


Sotasuunnitelma on nyt sitten seuraava:

  • painonpudotus, hormonivasteen kannalta pudotettavaa viitisen kiloa, yleisterveydellisesti useita kymmeniä (projekti on jo käynnissä, kuntosali on uusi ystävämme)
  • Primolutia kp 1-10 seuraavan parin-kolmen kuukauden ajan
    • heti kun saadaan Primolutilla kuukautiset aikaiseksi, otetaan alkukierron labroja + sokerit, kolesterolit, yms. kp 2-5
      • labrojen valmistuttua tulee postissa lisäohjeita lääkäriltä
    • ellei ovulaatiota tapahdu pelkkää Primolutia otettaessa, otetaan mukaan Clomifen

Fiilis on jotenkin mielettömän rauhallinen ja luottavainen. Ollaan lääkärin kanssa samoilla linjoilla siinä, että tehdään kaikki ihan rauhassa ja hätiköimättä ja kokeillaan yksinkertaisimpia keinoja ensin (olisin saanut clomit mukaan pakettiin heti, jos tuntisin niin suurta tarvetta kiirehtiä).
Tuntuu siltä, että Mieskin on tänään päässyt jotenkin sopuun sen asian kanssa, että yrittäminen olisi aloitettava piakkoin.


Jostain on saapunut tyyneys.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Ne tulivat taas.
Lievät paniikkikohtaukset.
Ja syykin on aivan päivänselvä: lähestyvä polikäynti.

Se pelottaa ja ahdistaa niin, etten uskalla avata tietokonetta, en uskalla kirjautua bloggeriin, facebookiin enkä vauva.info-foorumille.

Toivon, että seuraavat puolitoista viikkoa kuluvat nopeasti kaasontehtäviä hoidellessa.


Palataan asiaan viikonpäästä maanantaina.