Karikkoisille vesille

Ruokavalio on tökkinyt todella pahasti tällä viikolla. Maanantai-iltana reenin jälkeen oli niin paha olo, etten voinut edes seisoa. Tiistaina en saanut alas muuta kuin kaksi (vai kolme, en muista enään) palaa Realia, eilenkin meni iltaan asti ennen kuin pystyin syömään lämpimän ruoan. Tänään en edes muistanut aamupalaa, ja lounaskin meni vähän myöhäiseksi.
Ja söin tänään jätskin (mutta hei, ainakin mahduin eilen h&m:llä L-kokoiseen mekkoon!).
Ajatus rahkasta ei enään ällötä, haenpa siis huomenna äidin pakastimesta muutaman pussin mansikoita. Ja sen öljyn.

Huomenna pitäisi aloittaa kymmenen päivän Primolut Nor -kuuri, ja se hermostuttaa kovasti. Olin viimeksi niin turvonnut ja kipeä ettei mistään tullut mitään, enkä ainakaan sillä kertaa saanut apua Miranaxista enkä Ketessestä. Pahoin pelkään, että primot ja uusi työ stressaavat niin kovin että houkutus turvautua karkkipussiin kasvaa liian suureksi.

Olen mielessäni tehnyt listaa siitä, mitä kaikkea haluan syödä kun dieetti on ohi. Ainakin raparperisima ja -piirakka ovat päässet listan kärkipäähän, samoin Aarrearkkupussi. Pitää kyllä tehdä joku säännästely-järjestely, etten vedä napaani niin täyteen herkkuja että kaikki työ menee hukkaan. 

80-lukua

Viime perjantaina katsastin pitkästä aikaa Nekalan kierrätyskeskuksen annin, ja löysinkin Suuren Käsityökerhon vuosikerrat 1980-84 hintaan 1e/kpl. Pakkohan ne oli sieltä kotiin kantaa!

Lehdistä on löytynyt vaikka mitä, jotkut ohjeet ja mallit niin 80-lukulaisia kun olla voi ja jotkut herkkiä, ajattomia aarteita.
Tässä mainosten parhaita paloja:

Miten sen vaahdon saa pois? Pitääkö sen antaa valua itsestään veks ?

Mikä mielikuva, ihomatoja. Yäk.

Huh, onneksi nykyiset testin on vähän nopeempia.

Nami. Kaikkea sitä pitääkin katsella just sillon kun namit on nounou-listalla

Muissa huomionarvoisissa mainoksissa mm. Matti ja Teppo mainostivat Stockmannin käsityöpäiviä ja Novita uusia lankoja, todistettiin Salvekvickin pysyvän kiinni myös veden alla ja lahjottiin naisia suklaarusinoilla.

Ei mitään uutta

Takana harvinaisen tapahtumaköyhä viikko. Kävin ryhmiksessä moikkaamassa typpejä ja viikonlopun vietin vanhempieni luona. Oli kamala ikävä Miestä, ja tälle päivälle osunut kotiinpaluu oli vallan tunteikas. Saattoipi olla ensimmäinen kerta kun Mies halasi niin pitkään ja kovasti muussa kuin lohdutustarkoituksessa. Ikävä taisi olla molemminpuolista.

Alkaneella viikolla ohjelmassa ainakin työkkärin ja kelan kanssa tappelemista, lisää siivousta sekä dieetin kanssa tuskailua. Mitta on täynnä erityisesti rahkaa, sipulia ja oliiviöljyä (löysin viikonloppuna voilta maistuvan rypsiöljyn, mutta unohdin sen tietysti vanhempieni jääkaappin). Ja vihreitä vihanneksia. Oi, kun saisi punaista paprika! Ja tomaattia!

Laskeskelin tänään vähän paino- ja rasvaprosenttimuutoksia, ja tulin siihen lopputulokseen, että -15kg -sopimuksen solmimisen jälkeen paino on pudonnut 11kg ja rasvaprosentti 5%. Eli läskiä on lähtenyt reilu 8kg! Ohhoh! Keskiviikkona tajusin kuinka paljon sitä painoa on oikeast pudonnut kun sylissä rötkötti neuvolassa yksitoistakiloiseksi todettu pikkulikka. Hurjaa!

Tapahtumaköyhä viikko

Mies lähti maanantaina isänsä kanssa mökille Kuopion kupeeseen.

Minun piti olla ahkera ja siivota koko huusholli, mutta enpä ole saanut aikaiseksi koko asunnon raivaamista. Jotain kuitenkin, keittiö, eteistä ja vähän olohuonetta. Mutta kun ei ole paikkaa mihin laittaa kaiken tämän tavaran!

Kunhan saan tiskit tiskattua lähden viikonlopuksi äidin ja isän ruokittavaksi. Kissan kanssa, luonnollisesti.

Katse tulevaan

Soittelin aamulla polille, ja sairaanhoitaja laittoi soittoajan lääkärille. No, lekuri soitti tässä iltapäivällä ja suunniteltiin hiukan jatkoa.

Nyt odotellaan kp 36:ta, sitten raskaustestin (just joo...) jälkeen 10 päivää primolutia. Samaa rytmiä jatketaan elokuulle saakka ellei raskaus ala kesän aikana, ja sitten aloitetaan clomit. Jos raskaus saattaisi alkaa kesällä, jatkan clomeja ainakin polilla tehtävään alkuraskauden ultraan saakka.

Jotenkin tuntuu taas tänään siltä, että ei tässä kuitenkaan tapahdu kesän aikana yhtään mitää, olen maho lehmä.

Tuloksia, vihdoin!

Juu, onhan niitä tuloksia jo nähtykin, mutta vasta tämä tuntuu todelliselta saavutukselta; paino on muutunut kolminumeroisesta luvusta kaksinumeroiseen!
Hyvin vähän olen satasen paremmalla puolella, mutta olenpahan kuitenkin! Ja mitä se tarkoittaakaan -15kg-sopimuksen kannalta? Pudotettavaa on enään reilu neljä kiloa, ja jos tahti kiihtyy edelleen, alkaa yrittäminen vielä tämän kuun puolella. Ihan mahtavaa, en ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani!

Riitelemisen jalo taito

Lukioaikana sitä kuuli monestakin suusta, ettei suhde ole mikään vakavasti otettava parisuhde ellei siinä riidellä. Enkä nyt tarkoita mitään pikkukinoja, vaan sellaisia riitoja joiden vuoksi päätetään erota (ja palataan yhteen viimeistään seuraavana päivänä).

Ihmetytti silloin, ja ihmetyttää edelleen.

Miehen kanssa riiteleminen on lähestulkoon mahdotonta. Ei sillä että en olisi yrittänyt, muttakun se rontti ei suostu riitelemään takaisin! Tai siis en edes haluaisi riidellä, vaan puhua siitä, minkä takia olen vihainen tai loukkaantunut (useimmiten molempia). Mutta kun se ei vastaa! Tai vastaa, mutta lausuu latteuksia, joilla ei ole mitään merkitystä. Tai jos sanookin jotain joka oikeasti liittyy asiaan, eikä koitan vaan lepytellä, niin ei yhtään ajattele ensin ajatustensa asettelua ja sanoo loppujen lopuksi aivan päinvastoin kuin mitä tarkoittaa!

Ja sitten kärähtää.

Esim. tänään kun menin kyselemään että pitäisikö sitä kihlasormusta ruveta ihan oikeasti etsimään kun ei siitä netti-metsästyksestä tultu hullua hurskaammiksi, ja naimisiinkin pitäisi mennä alle vuoden päästä. Sain vastaukseksi että "Saa nähdä saatko sormusta ollenkaan. Pitäskö vähän tarkistaa tärkeysjärjestystä, tässä ollaan tonttikaupoilla?"

Voihan h-e-l-v-e-t-t-i.

Siitä syntyi hyytävän hiljainen kauppareissu.

Kotimatkalla, autohallin hissiä odotellessa kysyi olenko vihainen. No totta helvetissä olen. Hyvin hillityllä tavalla ilmaisin mielipiteeni siitä, olisiko sormuskaupoille lähtemiseen pitänyt pystyä valmistautumaan ja varautumaan, häiden ajankohta on kuitenkin ollut tiedossa jo puolitoista vuotta. "Muminaa, muminaa, no kyllä sä sen sormusken saat."

Asia ei ole mielestäni tällä käsitelty. 

Ja nyt se on vihainen siitä, että minä olen vihainen. Lähti kalaan. Good riddance, sanon minä.

Onko muka jotenkin liikaa vaadittu, että myös ne epämukavat keskustelut oikeasti käydään, eikä vaan paeta paikalta?

Torstai on toivoa täynnä

Tänään sain uuden työpaikan, kuudeksi kuukaudeksi.

Aloitan kesäkuun alussa lähiavustajan tehtävässä ensi- ja turvakodissa.

Olen kovasti innoissani paikasta, mutta en voi olla miettimättä miten jaksan kaikkien niiden raskaana olevien naisten, pikkuvauvojen ja lasten keskellä. Onko työ niin kiireistä ja kaiken huomion vaativaa, etten kerkiä murehtimaan elämän epäreiluutta ja lapsettomuutta, vai saako työympäristö ihmisineen minuta vaipumaan vaikka kuinka monen hyvän kuukauden jälkeen epätoivoon?

No, se jää nähtäväksi. Nyt aion viettää kesälomaa kahden ja puolen viikon ajan ja nauttia olostani.

ai niin...

Kp 18 ja ovis loistaa poissaolollaan. Saapi nähdä kuinka pitkä kierrosta on tulossa, en oikein usko että noi pelkät metut sais sitä enään optimaalisen pituiseksi...

En silti aio aloittaa clomeja ainakaan ennen kuin tää teholaihis on ohi, katotaan uudestaan sitten myöhemmin kesällä. Voi kuitenkin olla että pitää soittaa polille vielä tässä kuussa josko saisin clomireseptin jo valmiiksi, kun kai siellä ollaan kesälomalla silloin kun laihis loppuu ja aloittaisin clomit mielelläni... Tai ehken kuitenkaan saa sitä reseptiä, jos lääkäri haluaakin kontrolloida clomikierron...

Viikko 2

SuperDieetti on edennyt toiselle viikolle. Fiilikset on aika lailla paremmat kuin viime viikolla; takunneen ruokailun pelasti se, että keksin sipulin olevan painava, sallittu vihannes. Pari sipulia silpuksi ja pannun kautta lautaselle, niin lähes koko kasviskiintiö on täynnä!
Paino on tippunu ensimmäisen viikon aikana noin kaksi kiloa, olemus tuntuu solakoituneen reilumminkin. Kai sitä pitää vaan uskoa, että nestettä on poistunut tolkuttomat määrät (viimeksi kun ravasin vessassa näin usein oli syynä munuaistulehdus) ja että lihas painaa läskiä enemmän.
Ruokailurytmi on edelleen haastava, enkä ole yhtenäkään päivänä saanut iltapalaa mahtumaan päiväohjelmaan. Keskiviikkona aion kokeille lyhuempiä ateriavälejä, josko sillä saisin tilanteen korjattua.
Huomeniltana ohjelmassa onkin motivaatiotapahtuma yliopistolla, sinne siis muiden laihistelijoiden joukkoon. Tuo iltameno saa kyllä aikataulun paukkumaan, hirveellä hopulla pitää kotiutua jotta kerkiää laittamaan seuraavan atrian valmiiksi ja tuulen suojaan.

Kodin laittaminen ja siivoaminen on jäänyt ihan retuperälle, mutta keskiviikkona tapahtuu ryhtiliike! Kun nyt vain saisi Miehenkin hoksaamaan että hänenkin kamoissaan on setvimistä enemmän kuin tarpeeksi...

Lapsettomien lauantai

Tänään vietän ensimmäistä Lapsettomien lauantaitani.

Vuosi sitten tähän aikaan elättelin toiveita siitä, että voisin vuoden päästä jo juhlia ensimmäistä äitienpäivääni. No, toisin kävi.

Vuosi sitten kuvittelin, että saisin tänä viikonloppuna herätä vallan muhkean muotoisena tai tuhiseva ihmisenalku vieressäni.
Sen sijaan maha vain pienenee ja kainalossa oli kissa.

Kuvittelin, kuinka Mies tarjoaisi minulle sänkyyn aamiaisen kakkuineen ja kortteineen.
Sen sijaan Mies oli ennen heräämistäni lähtenyt ampumakorttikokeeseen.

Haaveilin siitä kuinka kävelisimme koko perhe ulkona lämpimässä auringonpaisteessa, vaunuissa nukkuvaa lasta työnnellen, lapsuudenkotiani kohti.
Tänään en uskalla unelmoida siitä, mitä vuoden päästä voisi olla.
Sen sijaan yritän keskittyä elämiseen, keskityn tekemään töitä sen eteen, että vuoden päästä asiat olisivat toisin.

Lapsettoman paikka

Sain Simpukalta huomenna, 11. toukokuuta 2013, Lapsettomien lauantaina julkaistavan Lapsettoman paikka -runokirjan kiitokseksi yhteistyöstä. Pakkohan se oli lukea heti!

Lapsettoman paikka on tahattomasta lapsettomuudesta kertova runoantologia, joka vilpittömyydellään ja paikoittaisella suorasukaisuudellaan vangitsi ainakin allerkirjoittaneen mielenkiinnon niin, että teos oli pakko lukea yhdeltä istumalta.

Vaikka aihe onkin raskas ja arka, tuo runojen tyylillinen vaihtelevuus teokseen tiettyä keveyttä. Siis että vaikka runot ovatkin koskettavia ja osa niin äärettömän surumielisiä, vaihtelu virkistää sen verran että tuon jaksaa lukea kerralla. Muuten olisi posket märkänä kyynelistä.

Oma suosikkini on nimimerkiltä Annelie:

Katson pyöristyvää mahaasi

Katson pyöristyvää

mahaasi.

Kuuntelen, kuinka

voit aamulla pahoin,

miten himoitsit jotakin suolaista

kolmen aikaan yöllä.

Kuuntelen, kun kerrot, että vauva on alkanut liikkua ja

miten ihanaa on tuntea liikkeet.

Nyökyttelen ja sanon sen varmasti olevan ihanaa.

Hymyilen, vaikka mieleni tekisi huutaa sinulle,

etten halua kuulla,

en halua nähdä somasti pyöristyvää vatsaasi.

En halua kuulla, millaista se on,

sillä pelkään, etten itse ikinä

saa sitä kokea,

ettei minulla koskaan ole vauvamahaa,

Etten tunne lapseni liikkeitä.

Tunnen vain mahan mörinän

ja kaipuun sydämessäni.

Kirjan voit tilata Simpukan verkkokaupasta!

Helatorstain haaveita

Kävin aamupäivällä kyläilemässä Ensimmäisen luona. Ystäväni perheineen muutti vappuna takaisin lapsuutensa maisemiin, vartin kävelymatkan päähän meiltä!

En ollutkaan nähnyt näitä mahtavia tyyppejä sitten marraskuun, ja voi kun lapsonen oli kasvanut! Iso likka jo, kävelee tuettuna, höpöttelee omiaan ja sormiruokailee vallan taidokkasti!

Jotenkin sitä rohkeni antaa itsensä ajatella, että ensi kesänä meilläkin on jo tuollainen, puuhasteleva pikku napero.

Näin aamuyöstä unta, jossa olin viimeisilläni raskaana, itsekeni purkamassa vanhaa taloa tontilta jota nyt tavoittelemme. Kesken hommien alkoikin oikein syöksysynnytys, ja  vauva syntyi piharakennuksen edessä auton vieressä.

Huh, soisin unen muuten kuin syöksysynnytyksen osalta toteutuvan, olen niin innoissani tästä tontista! Parin-kolmen viikon päästä se selviää, ainakin tontin osalta!

Kun nyt vaan malttaisi odottaa...

Puoliväli!

-15kg-sopimuksessa on saavutettu puoliväli!

7kg mennyt, 8 jäljellä! Hihhei!

Muutos ei vielä juurikaan näy (omasta mielestäni, muilta olen kuullut päinvastaista), paitsi naamassa. Peilikuva ei ole ollenkaan niin pöhöttyneen ja väsyneen näköinen kuin talvella.

Kuva täältä

SuperDieetin kolmas päivä, ja tuntuu siltä, että liikuntapuolen kestän kyllä, mutta ruokavalio on ihan kamala. Kaloreita on toki vähän, nopeat hiilihydraatit lähes nollassa, mutta se ruoan määrä on ihan mahdoton! Aamupala, välipala, kaksi lämmintä ateriaa ja iltapala. Ruokaa tulee päivässä 2000-2460g, riippuen omista valinnoista. Enpä ole ennen kokenut tällaista, että on yhtä aikaa sekä oksettava ähky että nälkä...

Makea, makeampia, makein

Eilisestä postauksesta syntyneen lyhyenlännän makeutusaine-keskustelun inspiroimana ajattelin kirjoitella asiasta hiukan.
Itse en niin välitä siitä mikä makeutusaine on käytössä, käytän täysin ilman mitään säännönmukaisuutta niin aspartaamia, asesulfaami-k:ta, steviaa kuin sakariinia.

Erityisen paljon blogosfäärissä tunteita kuohuttaa aspartaami (mm. täällä).
European Food Safety Authorityn, EFSA:n alustava kannanotto aspartaamin terveysvaikutuksista perustuu kaikkeen relevanttiin julkaistuun ja julkaisemattomaan kirjallisuuteen, ja sen mukaan aspartaami on turvallista maksimimääriä noudatettaessa. Kun noudatetaan ADI-arvoa (max 40 mg/kehon painokilo/pv), voi 60-kiloa painava aikuinen juoda aspartaamilla makeutettuja virvoitusjuomia noin neljä litraa päivässä!
ADI-arvoa noudatettaessa aspartaami ei aiheuta:

•  syöpää
• raskauden aikana vaaraa äidille eikä sikiölle
• muuta oleellista riskiä terveydelle.

Tästä ainakin minä päättelen, että makeutusaineisiin pätee sama sääntö kuin lukemattoman moniin muihinkin asioihin: kohtuus kaikessa! Tiedetäänhän sekin, että esim. punaviinillä ja suklaalla on sydänterveyteen positiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia kun niitä nautitaan pieniä määriä päivässä, mutta suuret määrät vaikuttavat päinvastaisella tavalla.

kuva täältä

Myös Amerikkalaiset ovat tutkineet aihetta kattavasti. American Heart Association ja American Diabetes Association julkaisivat viime heinäkuussa kannanottonsa keinomakeuttajista, joka niin ikään perustui relevantin tutkimusmateriaalin systemaattisen läpikäyntiin.
Monasti kuultu väite keinomakeuttajia vastaan on se, että ne "huijaavat kehoa lihomaan lisää". Kannanotossa todetaa, että tutkimustieto aiheesta ei ole yksimielistä eikä yksiselitteistä, mutta 9:ssä tutkimuksessa 16:sta painonpudotus oli primäärinen tulos makeutusaiheiden käytöstä. Tutkimustulokset jättävät myös jokseenkin epäselväksi, johtuuko joissan tapauksissa esiintyvä lihominen makeutusaineen (lähinnä aspartaamin) ominaisuuksista vai siitä, että vapaata ruovaliota noudattavat koehenkilöt ovat järkeilleet, että "kun valitsin aikaisemmin NNS:llä (nonnutritive sweetener = makeutusaine) maukeutetun tuotteen, voin nyt valita runsaskalorisemman vaihtoehdon". Painohan väistämättä nousee, jos makeutusaineilla vältetyt kalorit myöhemmin "otetaan takaisin" syömällä jotain missä on enemmän kaloreita kuin makeutusainella "vältetty" määrä.

Sitähän ei voi kiistää, että stevia on luonnonmukaisempa vaihtoehto kuin muut yeisimmät makeutusaineet, mutta toistaiseksi sitä ei voi pitää sen terveellisempänä vaihtoehtona kuin muitakaan.
Lyhytkestoisissa ihmistutkimuksissa (mm. tässä) on löydetty näyttöä siitä, että stevialla saattaa olla lyhytkestoisia postiviivisia vaikutuksia 2-tyypin diabeetikkojen aterianjälkeiseen sokeriaineenvaihduntaan ja insuliinitasapainoon, mutta pitkäkestoinen tutkimusdata puuttuu.

Loppukaneettina sanottakoon, että kukin taaplaa tyylillään, ja ennen kuin makeutusaineista saadaan jotain radikaalia, luotettavaa uutta tutkimustietoa jotain ainetta vastaan tai sen puolesta, minä jatkan sekakäyttäjänä.

Seuraava vaihde

Ohhoh, huomenna uusi uljas elämä siirtyy seuraavaan vaiheeseen, eli Fitfarmin Superdieetille.

Ruokavalio ei tunnu mitenkään ylivoimaiselta, ja eiköhän siihen reenitahtiinkin totu.

Ainoa asia mikä huolettaa, on ensi tämä ensimmäinen viikko, kun huomenna on taas metu-annoksen nosto. Pelkään sitä huonoa oloa, joka on ainakin tähän mennessä ollut vähintään torstaihin saakka erityisesti aamun annoksen jälkeen.

Olen tähän saakka ottanut ensimmäisen annoksen metformiinia aamukymmeneltä aamupalaa syödessäni (tulee paha olo jos syön heti herättyäni aamiaista, pitää saada olla ensin tunti-pari hereillä) ja toisen annoksen iltaseitsemän aikaan. Pitää varmaan ruveta heräämään aikaisemmin aamupalalle ja sitten lähteä salille ja salin jälkeen ottaa metu... Eli taitaa päivän ensimmäinen metu siirtyä lähemmäksi puoltapäivää...

Kai sitä pitää ruveta katselemaan kauppalistaa ja lähteä ostamaan kasoittain rahkaa ja raejuustoa. Ja makeutusainetta.

Kotiseutumatkailu

Poikkeuksellisesti kuvapäivitys. Tänään käytiin Miehen kanssa tutkailemassa Pirunlinnaa Lempäälän Kuljussa. Tältä näyttää pitkälti toistatuhatta vuotta vanha muinaislinna:

Kevätunelmat

Kevätauringon alkaessa lämmittää ja ensimmäisten krookuksien puhjetessa kukkaan minuun iskee kamala kaipuu. Kaipuun omaan taloon ja suureen pihaan, jossa saisi möyrytä ja touhuta kaikessa rauhassa aivan itsekseen.

Idättäisin siemeniä - unikkoa, koristetupakkaa, salaatteja, yrttejä. Laittaisin paikkoja valmiiksi tomaatin-, kurkun- ja herneentaimille. Istuskelisin auringon lämittämällä kuistilla ja kuuntelisin lintujen laulua. Tutkisin innokkaana onko hedelmäpuissa runsaasti silmuja.

Ensimmäiset masikat nostavat päätään parvekkeella

Onneksi lapsuudenkoti on kävelymatkan päässä, siellä pääsen toteuttamaan sisäisen puutarhurini keväthuumaa.

Kiikarissa on myös pari taloa ja tonttia, josko sitä pääsisi ensi keväänä (tai jo tänä kesänä) möyrimään oman maan mullassa!

Vapun jälkeiset tunnelmat

Ääh...
Vappu meni yhtä hurjasti kuin aina aikaisemminkin: tiistaina oltiin kotona, ihan normi-ilta, keskiviikkona lähdettiin miehen herättyä muutaman kilometrin päähän vanhempieni luokse syömään savukuhaa ja paistamaan munkkeja. Hurjaa.

Paha olo on edelleen jokapäiväistä, varsinkaan aamun metu-annoksen jälkeen ei tule mistään mitään. Olo on oksettavan rajoilla, ei voi muuta kuin istua paikallaan. Vaikuttaa kovasti siltä, että tällä ja ensi viikolla en pääse kertaakaan kuntosalille... Kamalan huonon omatunnon tuo kyllä aiheuttaa, mutta hittojakos sille voi...

Onneksi edes turvotus on hävinnyt. Vaa'an mukaan kroppaan kertyikin nestettä yli 2,5 kiloa!