ai ai

Sitä ollaan sitten molemmat kipeinä. Miestä vaivaa flunssa ja minua eilisen lääkärin mukaan flunssa ja erityisen äkäinen korvatulehdus. Myöhemmällä iällä kostautuu lapsena sairastamatta jääneet lastentaudit... Mukulana oli korvatulehdus vain kerran, sekin oireettomana (huomattiin kuulemma normaalissa neuvolalääkärintarkastukssa) ja teini-ikäisenä oli useampi korvatulehdus joista yksi kesti noin puoli vuotta. Nyt kerkisi olemaan taas yhdeksän vuoden tauko...
Noh, onneksi olo on parantunut todella nopeasti antibioottien ansioista, jospa sittenkin pääsisin sunnuntaina äidin namikätköille.
Mies on onneksi yleensä nopea sairastaja, josko olisi sitten huomenna jo sen verran parempi että jaksaa nousta sängystä.


Työ loppuu kolmen viikon päästä, ja sekös harmittaa! Mitä mä teen ilman niitä ihania nuppusia?
Ajattelin tehdä jonkun pehmolelun kiitokseski ja muistoksi, ehdotuksia otetaan vastaan. Mielessä on käynyt myös antaa sille omalle pikku muruselleni erikseen jotain (todennäköisesti keltaisen traktorin, se on se "meidän juttu") mutta vähän arveluttaa että onkohan se oikein sopivaa antaa vain yhdelle joku oma juttu vaikka sen vaan laittaisikin rattaisiin tai koriin muiden lapsien huomaamatta. Apuja?

Onneksi tuli se 15kg-sopimus niin voin töiden loputtua keskittyä kuntoiluun, saanpahan pidettyä pääni kiireisenä!

Aikataulullinen edistys

Minulle tyypilliseen tapaan alkaa näyttää siltä, ettei kolmen pävän saikku riitä. Taaskaan. Lämpöä en ole jaksanut mittailla eilen enkä tänään, mutta pienetkin lämmön muutokset tuntuvat kyllä aika väsyttävällä tavalla. Joulukuussa alkanut räkäisyys taukosi ensimmäisiksi tautipäiviksi vain palatakseen eilisiltana moninkertaisesti kamalampana. Tyypillinen korvasärkykin alkoi viime yönä ja piti unen loitolla useamman tunnin ajan.
Tyypillistä minua olla kipeänä a)vapaapäivinä ja b)kun olisi valmistujaiset, syntymäpäivät tjms!


Olen nyt tasan viikon ajan testannut ovista, tuloksena vain tyylipuhtaita negoja. Kunnes sitten tänään! Testiliuskan toinen pää uiskeneteli edelleen siellä missä sen kuuluu uiskennella ja minä laskin sekunteja.
Kahdenkymmenen sekunnin tienoilla testiviiva vahvistui yhtä tummaksi kontrolliviivan kanssa! Ensin olin innoissani, vihdoinkin ovisplussa! Mutta sitten. Ei, ei vielä! Mä en ole valmis vielä! Sitten se olikin jo kadonnut, hyvissä ajoin ennen uittoajan loppumista. Ei edes pienenpientä viivanpaikkaa, roskishaamua en edes uskalla mennä tonkimaan.
Mutta mitä ihmettä oikein pelästyin? Eihän se ovisplussa mitään tarkoita! Sehän voi olla PCOS:lle ilmeisen tyypillinen väärä positiivinen, ja follikkeli voi hormonihuipusta huolimatta jäädä puhkeamatta. Ja eihän me olla vielä(kään, v*ttu) yrittämässä kaiken maailman plussiata huolimatta.

Yrittämisestä puheen ollen, yrityksen aloittamisen "ajankohta" on vihdoin saatu sovittua molempia  tyydyttävällä tavalla. No, vähintään siedettävällä...

Yritys alkaa -15kg päästä!
Ehtona tosin on, että niiden viidentoista kilon pitää olla läskiä. Siitä luulisi olevan helppoa pitää kiinni, tästä jos saa lihasmassan vähenemään niin on kyllä ihmeteltävä.

Kun vihdoin sain Miehen puhumaan järkevästi ja rauhallisesti koko lapsi-asiasta, vaikuttaa siltä, että ainut asia joka hänen mielestään enään on esteenä on painostani johtuvat raskausenaikaiset terveysriskit. Sekä äidin että lapsen.

Vaikka Mies aivan oikeassa onkin, niin ihmetyttää että mistäköhän se on käsityksensä terveysriskeistä saanut. Kun kysyttäessä myönsi, ettei ole vieläkään perehtyny siihen mikä PCOS on ja miten se vaikuttaa raskaaksi tulemiseen sekä raskaana pysymiseen ja olemiseen.
Lupasi sitten lukea kaiken luotettavan tiedon mitä luettavaksi osoitan.

Mutta ihan mahtavaa, -15kg! Tottahan toki tarkotus on jatkaa painonpudotusta vielä tuosta eteenpäinkin, mutta yritys alkaa tämän rajan rikkouduttua.
Töitä on tämän jälkeen enään kolme viikkoa jäljellä minkä jälkeen pääsenkin kunnolla paneutumaan laihisurakkaan. Tällä hetkellä kun suurin osa päivän aterioista on työtoverien valmistamia, ja niistähän ei rasvaa ja sokeria uuvu! Eikä sekä fyysisesti että henkisesti raskaan työpäivän jälkeen oikein jaksa lähteä salille ja jos jaksaakin, niin painot  monta kymmentä kiloa pienemmän ikuin vapaapäivien aamuina. 

Pian alkaa siis täydellinen kuntoremontti!

Labrat

Niin siinä sitten kävi, että meikäläinen on nyt ainakin alkuviikon sairaslomalla flunssan takia. Tänään oli jo ennen aamuyhdeksää melkein 38-astetta lämpöä.

Onhan tässä saikulla olemisessa puolensakin, pääsin nimittäin heti postiluukun kolahdettua avaamaan lapsettomuuspolilta tullutta kuorta!

Verikokeiden tuloksia ei kirjessä sen tarkemmin eritelty, kunhan todettiin että "rasva-arvot olivat hyvät, hormonitasot normaalit, mutta insuliinitaso oli jonkin verran koholla viitaten insuliiniresistenssiin, paastosokeri ja pitkäaikainen verensokeri olivat kuitenkin normaalitasolla."
Kirjeessä lääkäri totesi että hänen mielestään metformiinilääkityksen aloittamisesta olisi selkeästi hyötyä, ja ohessa olikin resepti ja annostusohje. Näin alkuun otan ensin puolikkaan tabletin päivässä viikon ajan, sitten viikon ajan puolikas kahdesti päivässä ja tämän jälkeen ylläpitoannoksena kokonainen tabletti kahdesti päivässä. Alkuun saattaa tulla vatsavaivoja, mutta toivottavasti pääsen vähällä ja tämä hoito nyt auttaisi.

Vähän kyllä hämmentää se, että insuliinia lukuunottamatta kaikki labrat olivat kunnossa. Mikseivät follikkelit puhkea, jos kerran hormonit on kohdallaan? Mistä kaikki nämä karvat johtuu, ellei mieshormoneja ja androgeenejä ole normaalia enemmän, geeneistäkö? Miksi kuukautiset katosivat? Olisivatko tulokset olleet huomattavan erilaiset ilman Primolut-kuuria?
Tuleekohan tästä kierrosta yhtään mitään? Kp 15 ja ovistesti edelleen negatiivinen.

valivali

Tänään on todellakin ollut huono ja väsynyt päivä, kuten aamusta ounastelunkin.
Aamupäivästä en jaksanut muuta kuin pistää koneellisen pyykkiä pyörimään ja sitten parkkeerata television eteen seuraamaan iänikuisia viikonloppuisia uusintoja. Iltapäivää kohti huonovointisuus vain lisääntyi enkä loppujen lopuksi jaksanutkaan muuta kuin maata sängyssä lukemassa.
Kirjavalinta vain oli harvinaisen huono jo valmiiksi surkeaan päivään; Anna-Kaisa Hakkaraisen Ihmeet tapahtuvat muille - laspettomuuspäiväkirja. Pelko lapsettomaksi jäämisesiä nosti taas rumaa päätään, ja ehtoon mittaan pelko ja ahdistus kasautuivat paniikkikohtaukseksi. Lähes vuoden tauon jälkeen näitä on ollut nyt kaksi kuukauden aikana; ensimmäinen polin ensikäynnille mennessämme sairaalan pihaan kurvatessa ja toinen tänään. Olisikohan syytä pyytää polilta lähetettä psykologille? Kummasti avunpyynnön esittämisen kynnys madaltuu joka kerta kun on sellaisen tilanteen edessä josta ei selviä omin voimin.
Kuumekin rupesi nousemaan paniikkikohtauksen kanssa samoihin aikoihin, huominen alkaa siis soitolla lääkäriasemalle.
Hävettää ja nolottaa kovasti olla ensin avuton töissä hormonipillereiden takia ja parin viikon päästä olla kuumeen kourissa sairaslomalla...

Kp 14, ovulaatiotesti negatiivinen.
Töitä jäljellä enään neljä viikkoa.

väsynyt pikapäivitys

Mitäs tällä viikolla, hmm...
Töissä oli hulinaa, joten iltasin olen ollut ihan kamalan väsynyt.
Eilen kävin vanhempieni kanssa tapaamassa serkkuni perhettä. Oli jokseenkin raastavaa katsella tasan puolivuotiasta, vierastavaa pientä tyttöä. Onneksi isä tuntui ymmärtävän, vaikkei aiheesta mitään sanottukaan.

Kamala väsymys vaivaa, tuntuu siltä että on flunnsa tulossa.
Lisäksi odottelen edelleen niitä labratuloksia ja toimintaohjeita. Katselin fimlabin sivuilta, että hitaimmin valmistuvat  otetut kokeet (muutama mieshormoni) valmistuvat kahden viikon sisällä, eli valmista pitäisi olla tiistaihin mennessä. Kamalan stressaavaa tää odottelu, mutta kyllähän se tiedettiin että en ole hyvä odottamaan mitään tuloksia...

kärsimättömiä kuulumisia

Sisäistä kontrollifriikkiäni alkaa jo ahdistamaan epätietoisuus pcos-hoidon etenemistavasta. Juu, tiedän kyllä että labrassa käymisestä on kulunut vasta viikko ja laboratoriohoitajan mukaan joidenkin otettujen verikokeiden valmistuminen kestää hiukan pidempään. Tiedän senkin, että poli on kiireinen paikka eikä ohjeita saada välttämättä laadittua sillä tulipunaisella sekunnilla kun labrat ovat valmistuneet. Mutta silti, haluan saada tietää kaiken nyt heti enkä vasta huomenna. Ihmeellistä kyllä, en silti ole vielä perehtynyt bookplussan pcos-kirjojen valikoimaan.

Toissailtana intouduttiin taas etsiskelemään allekirjoittaneelle sopivaa kihlasormusta. Vaiika toivomani tyyli on hyvin klassinen ja helposti saatavavilla oleva, hommaa vaikeuttaa huomattavasti se ettei kulta sovi minulle. Onko ihottuman aiheuttajana itse kulta vai sen sekoitemetallit jääkööt ikiaikaiseksi arvoitukseksi, mutta selvää on etten voi käyttää kultaisia koruja. Omien mieltymyksieni ja jo hinnankin vuoksi vaihtoehdoksi jää hopea, ja ongelmaksi onkin muodostunut hopeisten timanttisormuksien erittäin huono valikoima.  Tähän mennessä olen löytänyt Tampereelta vain yhden kultasepänliikkeen jolla on hopeisia timanttisormuksia valikoimissa, ja ne ovat aivan liian moderneja minun makuuni.
Mies on aluperinkin ollut sormusten teettämisen kannalla, mutta ajatus tuntuu minusta vallan hassulta, sillä enhän minä mistään uniikista ja erikoisesta haaveile. Nettikaupoista olen löytänyt toiveitani vastaavia sormuksia, mutta en halua tehdää mitään sormuksen malliin liittyvää päätöstä pääsemättä ensin näkemään sormuksia "luonnossa".
Kärsimätön luonne on tässäkin koetuksella.

Viikon vaihtuminen

Viikonloppu on taas ohi, ja uusi työviikko häämöttää nurkan takana.
Olin jo viikkokaupalla haaveillut täysin joutilaasta viikonlopusta ja nyt sain vihdoin sellaisen viettää. Toki tähänkin viikonloppuun kuului lapsuudenkodissa vierailu, mutta sehän on vain rentouttavaa. Seuraaville kahdelle viikonlopulle onkin jo suunnitelmia; ensin lukioaikaisen ystävän valmistujaiset ja sitten serkun tyttären puolivuotissyntymäpäivän  varjolla tapahtuva ensimmäinen kohtaaminen tulokkaan kanssa.

Molemmat tapahtumat ovat aiheuttaneet stressiä jo hyvissä ajoin;
Valmistujaisjuhliin saapuvasta ystäväporukasta vain kaksi teitää nykyisen tilanteeni, loput eivät alkuunkaan. Yhtäältä haluaisin kertoa avoimesti asiain laidan näille enemmenä tai vähemmän etääntyneille ystäville mutta toisaalta pelkään erityisesti päivänsankarin asennetta. Hän kun on tavannut olla kovinkin konservatiivinen ja jyrkkä mielipiteissään.
Tyttövauvan kohtaamisen hermostuttamisen ymmärtää varmasti jokainen lapsettomuuden kohdannut. Oman lisänsä tilanteeseen tuovat myös jännittyneet sukulaissuhteet.

Kovasti kummalta tuntuu myös se, että maanantaina on jo kp8!
Vuoto on jo lähes loppunut, mutta turvotus ja äkillisesti iskevä huonovointisuus sekä alavatsan nippailut ovat palanneet muutaman päivän tauon myötä.
Voi kun läkärin laatimat toimintaohjeet saapuisivat jo!

hammasten kiristys

Että olikin ne särkylääkkeet massiivinen pettymys! Haittavaikutukset tuntuivat kyllä; paleli, väsytti ja oli onnettoman huono olo. Mutta särkyyn ei auttanut ollenkaan. Pomo passitti töistä kotiin heti kun saatiin lapset nukkumaan ja meninkin siitä sitten äidin lääkekaapilta hakemaan lisää miranaxia. Se kun auttoi edes vähän.

Särky ja vuoto yltyy päivä päivältä. Ei osunut lääkäri oikeaan arvioidessaan limakalvon paksuuden perusteella niukkaa vuotoa... Hermioille käy myös se, että koska kuukuppi on käytössä ensimmäistä kertaa pelkään koko ajan ylivuotoa.
Mitenköhän sitä pärjää huomenna kun pitäisi illalla mennä Pakkahuoneelle kuulemaan mihin kovasti odottakaa Manowaria.

Ja ai niin, kävin aamulla labrassa. Ottivat yhdeksän putkea verta, valmistuminen saattaa kuulemma kestää

uusi kierto, uudet vaivat

Särky sen kun voimistui vaan, tänään aamulla jo ajattelin että pitäisikö hakea saikkua. Koskaan ennen ei ole ollut näin ja kuukautiskipuja, vaikka ovatkin olleet aina vain juuri ja juuri siedettäviä.
Onneksi sain polilta uudet särkylääkkeet (Kalle kiitos sähköisestä reseptistä!), en enään pärjäisi ilman! En muistanut hakea lääkkeitä heti työpäivän jälkeen ja kun muistin reseptin kotiin päästessäni en voinut enään muuta kuin maata sängyssä kaksinkerroin taipuneena. Onneksi Mies lähti pikavauhtia lähiapteekkiin.
Nyt napsitaan deksketoprofeenia ja heti vaikutuksen alettua alkoikin unettaa. Pitää olla varovainen näiden kanssa, yleisiin sivuvaikutuksiin kun kuuluu huonovointisuus ja/tai oksentelu. Väsymyskin on listattu melko harvinaisiin haittavaikutuksiin, joten ainakin tämän illan perusteella autolla ajaminen on toistaiseksi pannassa.

Eiköhän tämä tästä helpota, varsinkin kun on taas kahmalokaupalla uutta luettavaa! Huomenna voisin perehtyä Amazonin tarjontaan pcos-kirjallisuuden osalta.

Kp 1

Jihuu! Kp1 on viimeinkin täällä! Eikä "kierto" kestänytkään kuin 264 päivää...
Eilisen päivän pärjäsin kahdella miranaxilla, tänään se ei enään riitä, joten huomenna pitää soittaa polille ja pyytää uutta särkylääkereseptiä.
Myös oudokseltaan käyttöönotettu kuukuppi lisäsi epämukavuutta iltapäivällä, mutta nyt siihen on jo kerinnyt tottumaan.
Labraan aion mennä keskiviikko-aamuna. Alunperin ajatus oli että menisin heti kp2:na labraan, mutta nyt luulen että ensi yöstä saattaa tulla niin säryntäyteinen että aion ä aamulla maata sängyssä tasan niin pitkään kuin vain voin.

Toissailta meni vetistellessä. Näin jälkikäteen katsottuna aivan turhaan, sillä eihän tätä prosessia saa mitenkään nopeutettua, kaikki on kiinni kehosta ja sen reaktioista.
Ja tiedä nyt sitten oliko itku hormonien aiheuttamaa herkkyyttä vai epätietoisuuden aiheuttaman stressin purkautumista...

odottelua

Eilen odotin selkäsäryn katoavan primolutin popsimisen myötä ainakin vuodon alkamiseen saakka. No eipä tietenkään, särky alkoi heti aamulla kun aiempina päivinä se alkoi vasta iltapäivällä. Mutta olipahan ainakin pehmeämpää kolotusta kuin eilen.

Vuotoa, labroja ja tarkempaa hoitosuunnitelmaa odotellessa onkin hyvä luekella kirjastosta löytyneitä lapsettomuuskirjoja.

En löydä mistään PCOS:ää käsittelevää suomenkielistä kirjallisuutta (yleisluontoisemmissa lapsettomuuskirjoissa aihetta vain raapaistaan). Pitänee tyytyä netistä löytyviin englanninkielisiin opuksiin...

Ärsyttävää kun ei pääse tietokoneella nettiin! Josko sitä sitten huomenna vanhempien luona käväisisi koneella...

kärsimyspäivät

Tänään söin 10 päivän Primolut-kuurista viimeisen nappulan. Turvotus ja alavatsan nippailut kestivät ensimmäiset 7 päivää ja vaihtuivat sitten selkäsärkyyn. Eilen illalla särky yltyi melkein sietämättömäksi ja ilmestyipä lakanaan vähän vertakin. Tänään särkee taas niin että on vallan voimaton olo (onneksi on vain 4 lasta paikalla työmaalla), eikä taida tulla taaskaan mitään kuntosalille menosta kun ei saa edes selkää suoraksi.
Saattaapi tulla vallan mukava viikonloppu... No, ainakin saan sen suojapussissaan pölyttyneen kuukupin vihdosta viimein käyttöön!

Tietokonekin meni rikki, joten normaaliin päivitysrytmiin palaaminenkin jäi vain haaveeksi. Puhelimella kun on niin tuskastuttavan hankalaa kirjoittaa, ettei kärsivällisyys tahdo riittää!

Internetin ihmemaailmasta kaivelin esiin semmoisen "tiedon", että vähähuilihydraattinen ruokavalio olisi omiaan PCOS:n kanssa painiskeleville naisille, joten ajattelin kokeilla. Nyt kun netin käyttö on puhelimen varassa, en pääsekään tavoilleni uskollisena hakemaan (tai siis pääsen, kärsivällisyys vain ei riitä...) aloitusvinkkejä foorumeilta ja muista nettilähteisä. Olisikohan lukijakunnallani vinkkejä jaettavaksi?

Primolut-pv 4

Juttelin eilen äidin kanssa näistä PCOS-hommista siinä samalla kun lajiteltiin Venäjälle lähteviä lastenvaatteita.
Oli kuulemma äidillä ennen lapsien saantia samanlaista kiertohäiriöö kun mulla. Saatto kuulemma olla puolikin vuotta ettei tullut kuukautisia, ja söi kuulemma jo monta vuotta ennen raskauden koittamista Terolutia. Ja sitten yrityksen alettua Clomifenia. Ja sai keskenmenon sekä mun ja veljen välissä että veljen jälkeen.
Että semmonen kevyt lauantai-iltapäivän keskustelutuokio.

Mutta antaahan tuo toivoa. Se, että äiti on kuitenkin kaikesta huolimatta saanut kaksi lasta.


Tänään 4. Primolut-päivä ja vatsa on niin turvoksissa ettei oo tottakaan. Squashin pelaamisesta ei tullut oikein mitään kun alavatsaa pisteli niin ettei paljon hotsittanut kirmailla pallon perässä.